’Ehkä sä tunnet elämän sun sisällä. Sykkeen tai väreilyn. Ota tää hetki itselles.’ mä kuulen kun Aurora ohjaa meidän tämän iltaista porukkaa.
Ihmisiä, jotka on tulleet ottamaan tämän hetken itsensä äärellä. Tulleet pysähtymään kaiken keskellä.
Se on jännä ajatus, miten ihmiset tulevat meidän elämään just oikeaan aikaan. Pysyvät oikean ajan. Jättävät lähtiessään jälkensä.
Yhdelle sä olet jotakin ja toiselle jotakin muuta. Joku näkee sun kauneuden, toinen jotakin ihan muuta ~ kaikki heijastuksia itsestä. Omasta sisimmästä.
Mä painaudun hyllyn sivustaa vasten. Odotan äänimaljojen vuoroa ja imen itseeni tilan tunnelmaa. Levollisia hengenvetoja, alkavan illan raukeutta.
’Voisko sinnekin, missä on tekemistä, löytyä vähän lisää olemista? pehmeyttä.’ Rakastan kuunnella Auroran ohjausta. Se on lempää & rauhoittavaa. Pehmeää, sellaista joka vetää hellästi mukaansa hetkeen.
Se on hassua, miten liian usein silloinkin kun voisi päästää irti ja antaa itsensä levätä, me pidämme kiinni. Kannattelemme. Puskemme. Minne sä kiirehdit, mun sydän kuiskaa. vaikken useinkaan pysähdy kuuntelemaan.
Löytää lisää olemista. Löytää lisää pehmeyttä.
Tällä elämänmittaisella matkalla.
Se riittää, missä sä nyt oot
Se riittää, missä sä nyt oot
Se riittää, missä sä nyt oot
Ja tulee aina riittämään.
Tänään sä oot tässä,
huomenna jossakin muualla.
Koska elämä on matka, joka ei pääty.
Se on jatkuva liike ja juna joka ei pysähdy.
Matka, jolla en ole koskaan valmis.
Tie, joka ei koskaan lopu.
Meri, jonka vastarantaa ei näy.
Aurinko nousee ja laskee, vuodenajat vaihtuvat, lapset kasvavat, vuodet kuluvat, olinpa mä siitä mieltä mitä tahansa. Olipa mun mieli mikä tahansa. Tapahtuipa mun elämässä mitä tahansa.
Kunnes juna yllättäen lopettaa kulkunsa. Vastaranta tulee vastaan, ja matka pysähtyy. Tie päättyy. Keltään oikeaa aikaa tai lupaa kysymättä.
Sen takia mä haluan ankkuroitua läsnäolon hetkiin. Pysähtyä näkemään sen, mikä mun käsissä milloinkin on. Mitä mun ympärillä milloinkin on. Mitä mun edessä milloinkin on. Siihen, kuka mä silloin olen. Koska hetken päästä kaikki sekin on jo jotakin muuta.
Ja mä haluan tuntea elämän väreilyn mun sisällä silloinkin.
<3
Commentaires