Kirjoitusharjoitus: Kädet <3

Kirjoitusharjoitus: Tutkaile hetki käsiäsi. Silitä toisella kädellä toista. Katso sormiasi. Kämmentesi viivoja. Mieti, mitä kaikkea nämä kädet, sinun omat kätesi, ovat elämäsi aikana kokeneet - kantaneet, antaneet ja ottaneet. Ala kirjoittamaan, ja katso mitä sisältäsi nousee. <3 Tämä harjoitus on vahva, voimaannuttava ja joskus syvällekin omaan elämän tarinaan johdattava. Alla oma harjoitukseni. <3 Jos haluat, voit jakaa kommenteissa omasi. -Sonja Nämä kädet. Näillä käsillä olen rakastanut.

Olen silittänyt lapsiani

ensimmäistä kertaa,

ihot vielä kinasta kosteina.

Olen tunnustellut elämäni rakkauksien kehoja ja koskenut kohtia, jotka ovat muiden katseilta piilossa.

Hoitanut ja hellinyt.

Tehnyt sohville pehmeitä pesiä,

joihin lapseni ja meidät käärin.

Tuudittanut nukkumaan,

silittänyt ohutta ihoa viimeistä kertaa

ja heiluttanut hyvästejä.

Nämä kädet.

Nämä kädet ovat kantaneet väsynyttä.

Nostaneet syliin ja lohduttaneet,

pyyhkineet pois suruja, kuivanneet kyyneleitä ja piilottaneet kasvoja katseilta.

Näillä käsillä, joiden kynnet ovat harvoin huolitellut, olen ruokkinut. Olen ruokkinut lapsiani ja ravinnut rakkauden nälkäisiä.

Ne ovat vaivanneet taikinaa ja kattaneet pöydän kauniiksi, kuten niiden kaikkien sukuni naisten kädet ennen meitä.

Toivoin aina, että olisin perinyt isoäitini kauniit kädet. Ne, joiden sormet olivat sirot ja pitkät kynnet viilattu kärjistä teräviksi.

Ne kädet, jotka muuttivat kaiken kauniiksi. Joiden hoivassa opin, miltä rakkaus tuntuu.

Nämä kädet,

nämä käteni ovat vastaanottaneet elämän lahjoja. Nostaneet maljoja. Olleet auki maailmalle ja muille, antaneet eteenpäin ja pitäneet lähellä niitäkin, jotka eivät koskaan lähelle halunneet päästä. Puristaneet tyynyliinan kulmaa hiljaisten huokausten tahdissa.

Näitä käsiä,

näitä pieniä käsiäni olen tuijottanut aina,

kun olen halunnut paeta paikalta;

muuttua näkymättömäksi ja kadottaa ympäriltä kaiken muun.

Näistä käsistä olen hakenut turvaa, kiintopisteen, johon keskittyä ja häivyttää kaiken sietokyvyltään liian suuren ympäriltä.

Olen puristanut, raapinut, raadellut,

jotta kaiken turtuuden keskellä

tuntisin edes jotakin.

Satuttanut itseäni ja muita,

koska enempää en osannut.

Nämä kädet ovat leikkineet, maalanneet, kiivenneet, muovailleet muovailuvahaa ja rakentaneet uutta.

Ne ovat pakanneet tavaroita muuttolaatikoihin lukemattomia kertoja,

valmiina aloittamaan alusta.

Oppien luopumaan ja irrottamaan hellästi otteen kaikesta totutusta.

Kädet, joka ovat aina jatkaneet tekemistään,

vaikka sydän haluaisi jäädä,

ja mieli murtua.

Näillä käsillä,

näillä paljon elämää nähneillä käsillä,

joskus vuosia sitten,

tunnustelin maailmaa ensimmäistä kertaa.

Tietämättä sitä,

mitä kaikkea kaunista kohtaisin,

mikä kaikki ihmeellinen saisi kulkea käsieni läpi, ja kuinka arvokkaita asioita saisin näiden käsien välissä varovasti pidellä,

puristamatta mitään rikki.

Ja joskus elämää täynnä olevien vuosien jälkeen,

nämäkin kädet hellittävät otteensa viimeistä kertaa. Toivottavasti käsi rakkaimman kädessä, hiljaisen silityksen alla leväten.

Nämä kädet,

nämä pienet kädet,

joilla tämän elämän ajan rakastin.

<3