Rakastan rutiineja, niitä joiden merkitys tai tärkeys ei ole kiinni suurissa tavoitteissa, vaan tämän hetken kauneuden huomaamisessa. Tämän hetken merkityksellisyyden vaalimisessa. Tähän hetkeen hyvän ja rakkauden lisäämisessä.

Asetumme elämässämme helposti suorittajan rooliin. Asetumme sivustakatsojan ja takapenkillä istujan paikalle. Kuljemme teitä, jotka on puolestamme valmiiksi tallattu. Polkuja, joiden määränpää on selvä - eikä välttämättä siltikään juuri se, joka herättäisi oman sielumme eloon, ja saisi oman sydämemme syttymään.

Muistathan, että kaikki se, mitä tänään on, voidaan ottaa hetkessä pois. Elämä ei ole meille velkaa mitään. Kaikki se, mitä tänään pidän itsestäänselvyytenä, voi huomenna olla jotakin, jonka takaisin saamiseksi tekisin mitä tahansa. Mutta sen hetki meni jo. Me olemme velkaa elämälle sen, että elämme. Että pysähdymme elämään. Että olemme elossa kaikilla aisteillamme tässä ohikiitävässä hetkessä. Joten muistanhan nähdä kauniin myös silloin, kun on päästettävä irti vaikken hal