En tiennyt, että tarvitsin elämääni koiranpennun

SÖPÖYSVAROITUS !!

Ennen viimeviikonloppua en todellakaan tiennyt, että tarvitsisin elämääni koiranpennun. Mutta nyt, lasten vuosien toivomisen, pyytämisen, anelun ja sinnikkään kinuamisen jälkeen Mimi on meillä. Viikko yhdessä - ja sydämeni on täysin myyty tälle pienelle valkoiselle pallerolle.

En koskaan ole ollut se ihminen, joka koiran nähdessään pysähtyy silittämään, puhuu samalla äänenpainoilla kuin vauvalle, tai edes kiinnittää erityisemmin huomiota noihin karvaisiin olentoihin. Tällä viikolla kaikki on muuttunut. Kuin huomaamatta tuo pieni avuton karvapallo on löytänyt sen kohdan sydämestäni, jossa rakkaus koiriin sittenkin asuu. Vai voisiko se olla, että olenkin enemmän auki rakkaudelle ja hellyydelle kuin aiemmin? Onko jokin kohta minusta pehmennyt lisää, antanut periksi ja antanut valon paistaa taas murrettujen suojamuurien läpi sisälle asti, huomaan miettiväni puoli kahdelta yöllä takapihallamme, pienen pieni pentu värjöttelemässä jaloissani. Kuka olisi uskonut, että tämä päivä koittaa, on heti seuraava ajatukseni. Nostan Mimin ja toivon, että nukumme loppuyön rauhassa.

Me tuoreet Mustin ja Mirrin kanta-asiakkaat olemme kysyneet Chat GPT:ltä parhaat vinkit koiran kouluttamiseen, ja seuranneet ohjeita tarkasti. Olen neurottiinen ajoissa ulosviennin suhteen. Ensimmäisen yhteisen yön, ja ympäri kotia siivottujen jälkien jälkeen tajusin, miksi ihmiset suosittelevat pentuaitauksia. Jonotin seuraavana aamuna Puuilon oven edessä ensimmäisten joukossa sitä yhtä ja ainoaa jäljellä olevaa kappaletta kaupungissamme. Toisena yönä mietin, miten niin pieni koira voi itkeä niin lujasti ikävää. Raahasimme keskimmäisen tyttöni kanssa patjan aivan häkin viereen ja nukuimme siinä loppuyön, toinen käsi häkin kolon läpi pientä pentua silitellen. Kolmantena yönä aloitin unet suosiolla suoraan olohuoneen lattialta.

Koirat kuulemma leimautuvat ensimmäisten viikkojen aikana laumaansa. ’Laumaansa.’ Rakastan tuota sanaa ja sen merkitystä; Yhtä yksikköä, jossa kaikilla on oma paikkansa. Jossa jokainen yksilö tekee yhteisen hyvän eteen. Lauma, jossa ketään ei jätetä. Lauma, jossa vallitsevat yhteiset säännöt ja sopimukset, normit joiden mukaan eletään. Jossa toisen läheisyys tuo turvaa. Kun yksi vartioi, toiset voivat levätä. Meidän ihmistenkin hermostot tunnistavat omat laumamme. Rauhoitumme omiemme parissa. Nukahdamme toisen hengityksen tahtiin. Syntyessämme emme selviä ilman kosketusta. Olemme toinen toistemme peilejä. Elämämme ajan vuorotellen toisiamme kannatellen.Hymyilyttää miettiä meitä tuon pienen avuttoman pennun uutena laumana (<3). Täällä olohuoneen lattialla, patjalla tätä kirjoittaessa; pentu häkissä, pienin tytöistä - juuri silitykseeni nukahtaneena, kainalossa. Keskimmäinen nukkumassa sohvalla ja vanhin viereisessä huoneessaan, ovi auki vielä hetken hereillä, mietin, että aikamoinen laumahan me olemme. Lauma täynnä rakkautta. <3 En todellakaan tiennyt, että tarvitsin elämääni koiranpennun.