Missä rakkaus on, se arjen keskelle kadonnut?

Antaisin kaiken ja enemmän, kun vain tietäisin kuinka. Nyt vartalosi tuntuu vieraalta. Se tuntuu yhtä kaukaiselta kuin minäkin sinulle, vaikka olenkin aivan vieressäsi. Niin lähellä ja silti tuhansien vuosien päässä, kuten monena iltana aiemminkin. Yhteisen untuvapeiton alla, sen sulle liian lämpimän. Koska viimeksi tunsin sut kokonaan? Milloin koskit ihoani niin, että kylmät väreet kulkivat päästä varpaisiin täyttäen halulla? En muista enää.

Jäljellä oli vain kaksi tyhjää kuorta vailla yhteistä määränpäätä. Tottumuksesta toisiinsa kietoutuneina. Illan hämärtyessä hiljalleen.

Koitin muistaa, koska viimeksi nauroin kanssasi niin, etten pystynyt lopettamaan? Milloin viimeksi käsiesi kosketus herätti kehoni eloon? Olitko koskaan kaivannut toista niin, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästä lähelle - edes pieneksi hetkeksi jakamaan yhteistä maailmaa ja nauttimaan tunteesta, jonka vain sen rakkaimman ihon kosketus saisi aikaan.

Muistatko vielä, miltä tuntui tuijottaa tunteja toisiamme silmiin, kuiskaillen sanoja, jotka eivät olleet muiden korville tarkoitettuja. Laittaa herätyskellot soimaan, jotta ehtisi varmasti nauttia toisesta vielä ennen aamunkoittoa. Silitän selkääsi, ja vedän peiton päälleni. Hengitän tuoksuasi ja koitan päästä lähemmäksi. Tuntisinpa sisimpäsi vieläkin yhtä hyvin, kuin muistan kehosi kartan.

Kirjoitin joskus, kuinka tunnuit kodilta. Paikalta johon halusin aina palata. En tunnista niitä tekstejä enää. En sitä, miten katson hymyileviä silmiäsi ja huuliasi, täyttyen rakkaudesta. Vuodet ovat kuluneet, silmiesi ilo sammunut, ja hymyni sulle vain huomaamatta kohonnut suojamuuri sivuutettujen tunteiden päällä. Kuinka ikävöinkään sitä jotakin, jota me joskus olimme.

Koska tässä kävi näin, huomaan miettiväni maatessani vieressäsi hiljaa, ettet heräisi. Miten huomaamatta sitä ajautuukaan erilleen, päivien muuttuessa viikkojen ja kuukausien kautta vuosiksi. Kun yhteisille hetkille ei ole tilaa, ja seikkailut loppuvat. Kuinka kuroa kiinni välimatka, ja se kaiken tilan täyttävä hiljaisuus kahden ihmisen välillä.

Missä rakkaus on, se kaiken elämän keskelle kadotettu? Ja voiko sen äärelle löytää uudelleen.

<3